Liikkuva kuva ihastuttaa monia meistä. Elokuvat tarjoavat monille ihastuttavan rentoutumishetken tai jännittävän elämyksen – iästä huolimatta. Mutta millainen on suomalaisten suhde elokuviin, ja millainen on suomalaisten ja Suomen historia elokuvien osalta? Lue tästä artikkelista lisätietoja siitä, millaisen paikan elokuvataide on ottanut ja ansainnut kulttuurissamme ja millainen historia elokuvalla Suomessa on.

Elokuvataiteen alku Suomessa

Elokuvataidetta on saanut maailmalla ihailla jo 1800-luvulta lähtien, kun uraauurtavat elokuva-alan innovaattorit “Lumièren veljekset” eli Louis Jean Lumière ja Auguste Marie Louis Nicholas Lumière tekivät maailman ensimmäisen elokuvan, joka oli lyhyt dokumentti asemalle saapuvasta junasta. Tämän jälkeen elokuvateollisuus käynnistyi 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa nopeasti, ja elokuvan keinoa hyödynnettiin muuallakin kuin taidepiireissä. Tässä asiassa Suomi ja suomalaiset taiteilijat eivät ole olleet jäljessä kehityksestä: Suomessa ensimmäisiä elokuvia on esitetty jo aivan 1900-luvun alkupuoliskolla.

Suomessa ensimmäisten elokuvien luonne on ollut lähinnä dokumentaristinen ja kouluttava. Teatterimaailma yhdistyi elokuvamaailman kanssa, jolloin teatterin tekijät yhdistivät näyttelijävoimansa elokuvantekijöiden kanssa: näin saatiin rakennettua myös viihteellistä elokuvateollisuutta Suomeen. Itsessään sana “elokuva” on liitetty suomen kieleen vasta 1920-luvun lopussa.

Ensimmäiset elokuvateatterit Suomessa

Kun Lumièren veljesten ensimmäinen teos lähti esityskiertueelle Suomessa 1896, ihastuivat suomalaiset elokuvaan taiteena. Tämä synnytti luonnollisesti tarvetta paikoille, joissa elokuvia voisi säännöllisemminkin esittää yleisölle. Teattereita tulikin Suomeen kymmeniä 1900-luvun alussa, varsinkin Helsinkiin. Helsingissä olevia teattereita olivat esimerkiksi Kinematograf International ja Maailman Ympäri -elokuvateatteri. Heti teattereiden määrän kasvettua kasvoi luonnollisesti myös tarve saada lisää elokuvia: tämä ponnahdutti suomalaisen elokuvateollisuuden loistavasti jaloilleen.

Ensimmäiset suomalaiset elokuvat

Alunperin elokuvia esitettiin yleisölle koneella, joka toimi samanaikaisesti projektorina että kuvaavana laitteena. Näin ne henkilöt, jotka elokuvia esittivät, pystyivät myös kuvaamaan omia tekeleitään yleisölle. Ensimmäinen taho, joka Suomessa elokuvia tuotti, oli yritys nimeltä American Bioscope, jonka valikoimaan kuului erityisesti lyhyitä dokumenttifilmejä eri paikkakunnilta Suomessa. Ensimmäinen viihteellinen elokuva on Salaviinanpolttajat, joka julkaistiin vuonna 1907 – ja taiteenlajina oli komedia.

Eräs erittäin merkittävä yhtiö Suomen elokuvateollisuuden kehittämisen kannalta oli Suomi-Filmi (alun perin Suomen Filmikuvaamo), joka sai alkunsa vuonna 1919. Suomi-Filmin ensimmäinen tuotos oli elokuva nimeltä Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus, joka julkaistiin heti 1920-luvun alussa ja yrityksen perustamisen jälkeen, tarkemmin vuonna 1920. Yksi menestyneimpiä suomalaisia elokuva teollisuuden alkuvaiheilta on teos nimeltä Finlandia, joka sai suuren suosion ulkomailla. Elokuvan tarkoituksena oli elokuvan tilaajan ulkoministeriön tavoitteiden mukaan esitellä suomalaista kulttuuria. Teos on säilynyt jälkipolville lähes kokonaisena.

Suomalaisen elokuvateollisuuden läpimurrot

Seuraava läpimurto elokuvateollisuudessa oli äänen lisääminen kuvaan. Äänielokuvia tuotiin alun perin Yhdysvalloista Suomeen jo 1920-luvun lopulla, mutta pian alkoi Suomessa omienkin teosten tuottaminen. Alkuun ääniraidat toteutettiin kömpelösti optisella mallilla, mutta myöhemmin havaittiin, että magneettipohjaisen ääniteknologian käyttö on paljon parempi vaihtoehto.

Toinen iso läpimurto oli värien tuleminen elokuviin, joka tapahtui 1940-luvun loppupuolella. Alkuun värit saatiin elokuviin kuuluisan “Technicolor” -tekniikan avulla, jota käytettiin vielä 70-luvullakin elokuvien teossa. Värielokuvien rinnalla tehtiin kuitenkin edelleen mustavalkoelokuvia, ja niitä piti pinnalla luultavasti niiden oma, korvaamaton tunnelmansa.

Vaikka Suomen elokuvataiteen huippuhetket eivät olleet 50-luvulla televisioiden yleistyttyä kotitalouksissa, jatkui silti tuotanto tasaiseen tahtiin. 50-luvulla otettiin mallia Hollywoodista, jossa retosteltiin laajakuvatekniikalla ja huippunäyttelijöillä. Samalla vuosikymmenellä itse kameroiden tekniikka kehittyi valtavasti, mikä mahdollisti taas uusia väyliä elokuvien tuottamiseen. Tunnetuimpia ohjaajia oli esimerkiksi Edvin Laine, joka ohjasi Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen version. Kansainvälisestikin menestynyt elokuva Valkoinen peura oli kuitenkin toisen ohjaajan, Erik Blombergin käsialaa.