Suomalaiset ovat tehneet elokuvia jo 1900-luvun alusta alkaen samaan tahtiin kuin muu maailmakin. Komedia on ollut yksi rakastetuimpia elokuvien genrejä kautta aikojen yhdessä jännityksen kanssa – ja jännitykseen liittyvät olennaisena osana uhkapelit ja kasinot. Mutta onko suomalaisissa elokuvissa ollut keskeisessä osana uhkapelejä tai kasinotoimintaa?

Eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa elokuvissa uhkapelit, riskitoiminta, korttipelit ja kasinot ovat tuttu teema ja usein monen elokuva keskiössä. Myös aasialaisissa TV- ja elokuvatuotannoissa uhkapelaaminen on esimerkiksi mahjongin muodossa hyvin yleinen teema. Usein draamallisissa elokuvissa teema kietoutuu nimenomaan päähenkilön ongelmiin pelien kanssa tai suureen voitonhaluun ja suureen palkintoon kasinoilla. Suomessa uhkapelien tai kasinoiden teema elokuvissa ei ole ollut niin voimakas kuin muualla maailmalla ja muun maailma elokuvateollisuudessa, ja syy lienee piilevän esimerkiksi siinä, että Suomen ensimmäinen rahapelit mahdollistava kone “Bajazzo” tuli Suomeen vasta 20-luvulla. Yleisesti suomalaiset ovat tunnetusti korttipelien ystäviä. Ei siis ole mikään ihme, että korttipelaamista harrastetaan myös suomalaisissa piireissä paljon. Rahapelien pelaaminen erityisesti kasinoilla yleistyi Suomessa vasta 60-luvulla, ja ensimmäinen oikea kasinokin saatiin Suomeen vasta vuonna 1991.

Suomen ensimmäinen elokuva “Salaviinanpolttajat” ja sen kietoutuminen uhkapelien teemaan

Elokuvissa kuitenkin korttipelit ovat yleisesti yleinen näky, vaikka suoraan kasinotoiminnasta ei olisikaan aina kyse. Hauska sattuma on kuitenkin uhkapeliteemalla elokuvissa ja suomalaisella elokuvateollisuudella, sillä ihan ensimmäisessä Suomessa tehdyssä elokuvassa nimeltä “Salaviinanpolttajat” aihe pyörii vahvasti korttipelaamisen parissa. Vaikka Salaviinanpolttajat -elokuvasta ei ole hirveästi materiaalia jäljellä, on silti saatu dokumentoitua muutamia asioita liittyen elokuvan juoneen ja teemoihin. Koska elokuva tuotettiin käsikirjoituskilpailun voittajan materiaalista, on luonnollista, että se mukailee sen ajan Suomen piileviä ja näkyviä teemoja; alkoholia, korteilla pelattavia pelejä, käsirysyjä ja tietenkin nimismiestä.

Elokuvan juoni kulkee seuraavasti: kaksi aivan tavallista miestä harrastaa alkoholin valmistamista omilla metsäalueillaan ja elävät suhteellisen rauhallista elämää. Aina välillä joku tulee heiltä alkoholia ostamaan, ja näin käy taas kun “Junkkari” tulee ostamaan heiltä täytettä omaan viinavarastoonsa. Aivan suorilta tämä Junkkari ei alkoholia kuitenkaan osta, vaan hän jää seurailemaan miesten touhuja ja pian alkaakin miesten tekemän tuotteen maistelutuokio. Alkoholin siemailun parissa kaikki kolme miestä aloittavat intensiivisen korttipelin, joka odotettavasti päättyy hieman rajumpaan tappeluun, sillä Junkkari huijasi miehiä niin paljon kuin ehti. Miesten välinen tappelu vetää puoleensa kutsumatonta väkeä ja ihmismäärän lisääntyessä paikan päällä Junkkari päättää, että korteilla pelaaminen loppuu siihen ja lähtee käpälämäkeen. Loppujen lopuksi kärsijät ovat kaksi viinaa polttanutta miestä, sillä paikalle saapunut virkavalta ja nimismies määräävät rangaistuksen miehille luvattomasta alkoholin valmistuksesta. Elokuva osoittaa sen, että uhkapelit, varsinkin korttipelit, olivat Suomessa yleisiä jo tuolloin.

Muiden suomalaisten elokuvien uhkapelisisältö

Alkuaikoina Suomen elokuvateollisuus keskittyi eniten opetusvideoihin ja propagandasisältöön, etenkin sota-aikana, joten uhkapelaaminen ei ollut järin suosittu aihe elokuvien sisällöissä. Uhkapelien vaaroista kuitenkin varoiteltiin sota-ajan propagandavideoilla tiuhaan tahtiin. Monissa pienemmän yleisön indie-elokuvissa on Suomessakin saattanut olla uhkapelaaminen pääteema, mutta seuraava tunnetumpi elokuva jossa uhkapelaamista esiintyy on “Kulkurin valssi”.

Kulkurin valssi -elokuvan juoni pyörii 1880-luvun Pietarin elämän ympärillä, ja erityisesti päähenkilön paronin, Arnoldin, ympärillä. Elokuvassa päähenkilö Arnold matkaa paikalliseen ravintolaan viettämään iltaa ja päätyykin pelaamaan korttia uhkapelinä venäläisen herran kanssa, joka sattuu olemaan ruhtinas. Arnold voittaa korttipelin isosti, mutta jostain syystä hän ei arvosta venäläistä rahayksikköä ja heittelee voittorahansa ympäri ravintolaa. Tämä johtaa monien käänteiden ja tappelujen kautta siihen, että Arnoldin pitää paeta Venäjältä.

Vaikka uhkapelit eivät ole suosituin teema suomalaisessa elokuvamaailmassa, olisi hienoa tulevaisuudessa nähdä enemmänkin uhkapelisisältöä elokuvissa.