Suomalaiset ovat olleet filmihullua kansaa jo 1900-luvun alusta. Vaikka suomalaiset ovat rakastaneet rohkeita filmipätkiä ja romanttisia, aivoja ruokkivia elokuvia, on sekaan mahtunut myös pienemmän yleisön elokuvia ja filmejä. Ja niin on mukaan mahtunut myös erilaisia lyhytelokuvia – itse asiassa jo vuonna 1904, kun julkaistiin pieni dokumentaarinen pätkä Helsingistä. Mutta mikä lyhytelokuva oikeastaan on ja millainen rooli sillä on ollut Suomen elokuvamarkkinoilla? Lue tästä artikkelista hyvää lisätietoa lyhytelokuvista Suomessa sekä tunnetuista suomalaisista lyhytelokuvista.

Millainen elokuva on lyhytelokuva?

Monet tuntevat lyhytelokuvan sanana, mutta vain harva pysähtyy aidosti miettimään sitä, mikä oikeastaan on lyhytelokuva tai sen määritelmä. Nimensä mukaisesti lyhytelokuva on ajallisesti lyhyt, mutta tarkkaa määritelmää ei ole määritelty kansainvälisesti. Elokuvien kehdossa Yhdysvalloissa lyhytelokuvan maksimipituudeksi on määritelty alle tunti, tarkemmin alle 40 minuuttia, mutta Suomessa Suomen Elokuvaohjaajaliitto laskee lyhytelokuvaksi jopa alle 74 minuutin pituisia elokuvia. Lyhytelokuvista on kirjoitettu paljon mediaan erilaisia artikkeleita ja arvosteluita.

Kansainvälisesti tunnettuja ja kuuluisia lyhytelokuvia on nähty esimerkiksi lastenelokuvien alussa ennen varsinaista pitkää elokuvaa. Esimerkki tällaisesta pitkään elokuvaan yhdistetystä lyhytelokuvasta on “Frozen – kuumetta”, joka on julkaistu vuonna 2015 ja esitettiin alun perin Cinderella – Tuhkimon tarina -elokuvan yhteydessä. Elokuvan kesto on 8 minuuttia. Myös omia itsenäisiä lyhytelokuvia on monia: yksi tunnetuimmista on myös Disneyn tekemä “Höyrylaiva Ville”, joka on julkaistu vuonna 1928 ja on Mikki Hiiren ensimmäinen elokuva.

Lyhytelokuvien rooli elokuvien maailmassa

Miksi lyhytelokuvia sitten on tuotettu jo pitkään? Aluksi syy oli varmasti vain tekninen; ihan ensimmäisillä videokameroilla tai sen kaltaisilla tekniikoilla pidempien pätkien kuvaaminen olisi ollut liian työlästä, kallista tai jopa mahdotonta. Nykyään lyhytelokuva on oma lajityyppinsä ja oma taiteenmuotonsa elokuva-alalla, ja monet tunnetut ammattilaiset käsikirjoittavat, kuvaavat, tuottavat ja ohjaavat lyhytelokuvia mielellään.

Lyhytelokuvassa on usein tarkoituksena ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen tai toimia eräänlaisena metaforana jollekin isommalle tarkoitukselle. Missään nimessä ei tule ajatella, että lyhytelokuvat ovat miniversioita “oikeista” elokuvista, vaan lyhytelokuva on äärimmäisen paljon taitoa tekijältään vaativa taiteenmuoto, eikä sitä pidä verrata pitkään elokuvaan – kuten ei runoa ja romaaniakaan verrata toisiinsa.

Lyhytelokuvat saattavat toimina eräänlaisena ajatustenherättäjänä ja tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan valittua teemaa itse. Usein lyhytelokuvat keskittyvät kertomaan yhden puolen tietystä asiasta, tilanteesta tai henkilöstä. Lyhytelokuva voi myös keskittyä kertomaan esimerkiksi siitä, miten viisitoista minuuttia kuluu lääkärin vastaanotolla. Myös musiikkivideot, joissa kerrotaan jokin tarina, voidaan laskea eräänlaisiksi lyhytelokuviksi.

Suomalaiset lyhytelokuvat

Suomessa lyhytelokuvista on nautittu jo yli sata vuotta. Jo vuonna 1904 on julkistettu ensimmäinen Suomessa tehty lyhytelokuva, jossa kuvattiin dokumenttimielisesti Helsingin kaupunkia. Ensimmäinen näytelty lyhytelokuva Suomessa on tunnettu “Salaviinanpolttajat”, joka on arvioiden mukaan noin 10-25 minuuttia pitkä elokuva. Suomessa on esitetty myös paljon ulkomaalaisia lyhytelokuvia. Suomessa lyhytelokuvia on esitetty erityisesti pitkien elokuvien kanssa samassa tilaisuudessa. Usein aiheet ovat pyörineet ajankohtaisten asioiden ympärillä ja näiden lyhytelokuvien luonne on ollut dokumentaristinen. Lyhytelokuvat ovat saaneet jopa oman verohelpotuksen Suomessa, aina vuoteen 1964.

Suomalaisia lyhytelokuvia ja niiden tekijöitä on 70-luvulta alkaen tukenut Suomen elokuvakontakti ry, joka järjestää erilaisia tapahtumia liittyen lyhytelokuviin. Esimerkki tällaisesta tapahtumasta on lyhytelokuvafestivaalit. Suomessa on maailmanlaajuisesti tunnettu korkeatasoinen lyhytelokuvatuotanto, ja menestyksestä kielii myös suomalaisen Selma Vilhusen lyhytelokuvateos “Pitääkö mun kaikki hoitaa” sain ehdokkuuden Oscar-elokuvajuhliin parhaana lyhytelokuvana vuonna 2014.

Oivallinen tapa tutustua lyhytelokuvien maailmaan ja nähdä laaja paletti erilaisia lyhytelokuvia on osallistua johonkin lyhytelokuvafestivaaliin, joita Suomessa järjestetään vuosittain useita. Itse asiassa Pohjoismaiden ensimmäinen lyhytelokuvafestivaali on nimenomaan tamperelainen “Tampereen elokuvajuhlat”, jotka on järjestetty vuodesta 1969 alkaen.