Suomalaisten tie moderniin yhteiskuntaan ei ole ollut se helpoin tie; milloin sotia on käyty Suomen mailla ilman, että Suomi on ollut edes osallisena, ja milloin Suomi on otettu toisen maan vallan alle. Itsenäistyttyään Suomi joutui jo pian kohtaamaan maailmansotien tuomat vaikeudet niin taloudessa kuin elämässä yleisesti.

Jostain kansa on kuitenkin saanut iloa ja elämänvoimaa vaikeuksien keskellä. Ilon tuomisessa tärkeässä roolissa ovat olleet yhteisön tuki ja yhteisön kanssa juhlistaminen. Tämä yhteisöllisyys on luonut Suomeen tärkeän kulttuuripohjan erilaisille tapahtumille ja festivaaleille, ja nykyään saamme nauttia esimerkiksi elokuvafestivaaleista useita kertoja vuodessa. Lue tästä artikkelista edellytykset sille, miksi nyky-Suomi voi ylläpitää aktiivista elokuvafestivaalikulttuuria yllä!

Nousu sota-ajan jälkeen

Monet kulttuurilliset asiat pääsivät kukoistamaan vasta vuosikymmenen tai kahden vuosikymmenen jälkeen siitä, kun maailmansodat ja niiden jälkipuinnit olivat loppuneet. Esimerkiksi elokuvateollisuus sai uutta pontta 50-luvulla, kun ihmisille näytettiin muutakin kuin sota-ajan propagandafilmejä. Erityisesti kesäisin, kun Suomi herää klassisesti henkiin ja ihmisille kertyi töistä lomaa, monet lähtivät liikkeelle Suomen sisällä ja etsivät kulttuurinnälkäänsä jotain elämyksellistä. Tällöin ensimmäiset “modernit festivaalit” järjestettiin, ja 70-luvulla festivaaleilla kävi jo satojatuhansia ihmisiä.

Ensimmäisiä festivaaleja Suomessa olivat Savonlinnan oopperajuhlat, turkulainen Soitannollisen seuran kesäfestivaali, Porin kuuluisa jazz-tapahtuma ja Oriveden opiston kesäkonsertit. Jokin erityisesti musiikkifestivaaleissa vetosi suomalaisiiin ja tapahtumat saivat vuosittain valtavasti enemmän ja enemmän kävijöitä. Kävijämäärien noustessa saivat suomalaiset festivaalit myös isoakin kansainvälistä huomiota, ja ulkomaalaiset esiintyjät tulivat mielellään pitämään suomalaisille festivaaleille konsertteja. Suomalaisten upea suhtautuminen festivaaleihin saattaa olla osittain teollistumisen ja kaupungistumisen ansiota; kun päivät ja talvet menivät työskennellessä, kaivattiin kesälle paljon elämyksellistä tekemistä.

Uudet tuulet 60-luvulta 90-luvulle

Vaikka kävijöitä oli suomalaisilla festivaaleilla paljon 60- ja 70-luvuilla ja esiintyjiä tuli ulkomailta asti, oli festivaalien järjestäjillä silti paljon taloudellisia huolia. Kuten nykyäänkin, sää häiritsi paljon festivaalien taloudellista menestystä. Myös erilaiset häiriöt luonnolle ja ihmisille ovat hankaloittaneet festivaalien järjestämistä; esimerkiksi alkoholin nauttimisesta johtuvat järjestyshäiriöt johtivat Turun ensimmäisillä festivaaleilla siihen, että festivaalien järjestäjille tuli paljon valittavaa palautetta. Jotkut festivaalit saivat taloudellista tukea myös valtionkassasta, mutta siihen suhtauduttiin kriittisesti, sillä rahatilanne ei aina ollut hyvä Suomessa noihin akoihin. Valtion antama taloudellinen apu loppuihin 1970-luvun alussa ja festivaalien verotusta lisättiin. Näiden päätösten aiheuttama kohu ja negatiiviset festivaalien tulevaisuudenkuvat johtivat siihen, että apuraha palautettiin. Festivaalien järjestäjät ovat aina olleet toistensa puolella; esimerkiksi Suomen kesä on rajallinen aika, jolloin kaikkea ei voi mahduttaa yhdelle viikonlopulle. Sama aikataulutettu järjestys näkyy 2010-luvunkin festivaaleissa vahvasti.

Festivaaleilla riitti puuhaa aina 1960-luvulta 1980-luvulle. Taloudelliset ongelmat selätettiin ainakin osittain ja ihmiset nauttivat iloisenä kesän juhlista. 90-luvulla festivaaleillekin iski taloudellinen lohkeama, kun valtion apurahaa vähennettiin. Siitä huolimatta festivaaleja järjestettiin, ja jopa kävijäennätyksiä rikottiin!

Festivaalit Suomessa – elokuvafestivaalien historia Suomessa

Elokuvat ovat olleet suomalaisille rakasta viihdettä jo pitkään. Suomalainen elokuvateollisuus on saanut alkunsa jo 1900-luvun alussa. Kukoistuksen aika koitti suomalaisella elokuvien teolla 40-luvun vaihteessa monta vuosikymmentä eteenpäin, joten ei ole ihme että tarve suomalaisille elokuvafestivaaleille kasvoi elokuvateollisuuden suosion mukana. Etenkin alan ammattilaisten tutustuttua ulkomailla elokuvafestivaalien maailmaan ja toimintamalleihin, alkoivat suomalaiset pohtia millaisille elokuvafestivaaleille olisi paikka Suomessa.

Ensimmäisenä Suomessa ja itse asiassa kaikkialla Pohjoismaissa järjestettiin Tampereella elokuvafestivaalit vuonna 1969, ja tapahtuman nimi oli tällöin Tampereen lyhytelokuvapäivät. Tämä laukaisi Suomessa monet tahot ymmärtämään, miten menestyksekäs tapahtuma elokuvafestivaalit ovat. Erityisesti 90-luvulla elokuvafestivaaleja järjestettiin jo monia ympäri Suomea, ja tapahtumat kasvavat edelleen jatkuvasti.