Suomalaisista ei ehkä ensimmäisenä ajattelisi, että olemme juhlakansaa. Suomalaisuuden stereotypioita piinaavat hieman negatiiviset asiat, kuten melankolia, omaan piiriin sulkeutuminen, puhumattomuus ja tunteettomuus. Suomalaisuuteen yhdistetään kuitenkin myös toisenlaisia piirteitä, kuten ystävällisyys, luotettavuus ja sitkeys. Mutta miten suomalaiset suhtautuvat juhlimiseen ja festivaaleihin? Millainen perinne suomalaisilla on ollut näiden teemojen parissa? Lue tästä artikkelista lisää siitä, miten suomalaiset yhdistävät juhlat ja festivaalit omaan kulttuuriinsa.

Festivaalien historia Suomessa

Suomalaiset ovat tutustuneet festivaaleihin ensimmäistä kertaa 1800-luvun puolella, kun niiden juhliminen alkoi laulufestivaalien muodossa Baltiassa. Saksalaisten tuotua ne Baltiaan laulufestivaalit olivat jo kaikille mieluisia, tunnettuja tapahtumia, ja pikkuhiljaa myös suomalaiset innostuivat lauluista. Kansanvalistusseuran musiikillisessa juhlakokouksessa esiintyi tarkasti valvottuna eri kuoroja pitämässä musiikkiesityksiä 1890-luvulla, jonka jälkeen erilaiset laulutapahtumat yleistyivät uskonnollisten tahojen närkästymisestä huolimatta.

Ensimmäinen Suomessa festivaalin kaltainen juhla oli Savonlinnan Oopperajuhlat vuonna 1912. Oopperajuhlien järjestäminen oli maailmallakin menestystä haalinut laulaja Aino Ackté. Vaikka juhlat eivät alkuun saaneet tuulta siipiensä alle ja yleisöä haettiin Pietarista asti, olivat juhlat onnistuneet ja myös Suomen tavallista kansaa osallistui kuuntelemaan oopperaa. Suomen itsenäistyttyä oli Suomeen kytenyt jo vahva musiikillinen esiintymiskulttuuri. Nykyinen festivaalikulttuuri on saanut alkunsa 1960-luvulla.

Juhlien historia Suomessa

Yrmeästä kansanperinteestä ja brändistä huolimatta suomalaisilla on ollut vahvoja juhlaperinteitä jo pitkään. Juhlaperinteet ovat myös vaihdelleet aikakausien mukaan, esimerkiksi muinaisuskontojen jälkeen Suomeen rantautunut kristinusko sekä monet Suomen vallanneet maat ovat vaikuttaneet siihen, miten Suomessa juhlitaan. Esittelemme kolme suurinta Suomen historiaan kuulunutta juhlaa:

  • Laskiainen

Yksi vanhimmista suomalaisista juhlista on laskiainen. Laskiaiseen liitetään vuodenvaihteen uudistumisen teemoja, uuden alkua ja iloisuutta sekä toivoa tulevaan. Tapana on ollut laskea mäkeä ja suomalaisille tuttuun tapaan laskiaisena on myös saunottu ahkerasti (mutta äänettömästi!). Laskiainen on ainoa juhla Suomessa, joka muistuttaa historiallisia ja perinteisiä karnevaaleja ja festivaaleja.

  • Juhannus

Juhannus kuuluu myös vanhaan suomalaiseen festivaalikulttuuriin. Juuret juhannus saa Euroopan eri kulttuureiden kesäfestivaaleista, joissa on palvottu valoa ja hedelmällisyyttä eri juhlien muodossa. Ennen kristinuskoa juhannus oli suomalaisen muinaisuskonnon Ukon palvomisen juhla, mutta kristinuskosta huolimatta vielä 1800-luvulla osa suomalaisista kutsui juhannusta Ukon juhlaksi. Juhannuksen festivaaliset piirteet tarkoittivat esimerkiksi uskomuksia ja taikoja, joilla povattiin parempaa elämää. Nykyäänkin juhannustaikoja tehdään esimerkiksi lemmentaikoina, jotta tulevaisuudessa odottaisi hyvä naimaonni tai pääsisi kurkistamaan, kuka tuleva puoliso on. Juhannus on myös ollut ennustamisen juhla ja taikauskon aikaa. Koivut ovat tärkeä osa symbolista juhannusfestivaalia, samoin tuoreet niittykukat.

  • Kekri

Nykyisin Halloween, ennen kekri. Kekrijuhla ajoittuu lokakuulle ja on pohjana nykyiselle, modernin maailman Halloween-juhlalle. Kekrin tarkoitus ei tosin ollut juhlia kuolleita, vaan kekri on sadonkorjuun juhla. Kekrillä ei ole ollut tarkkaa päivämäärää, sillä juhlan juhliminen on määräytynyt sen mukaan, miten hyvä satokausi on ollut ja kuinka nopeasti tai myöhään sadonkorjuu on saatu tehtyä. Kekrifestivaaleilla ruoka on ollut suuressa osassa, jo juhlan juhlimisen syyn takia. Keksi on myös erityisesti työläisten juhla, päivä heille, jotka ovat tehneet raskaan työn sadon puimisessa ja säilömisessä. Myös kekrijuhlat sotivat moderneja suomalaisten stereotypioita vastaan: juhla on ollut kautta historian riehakas, iloinen ja täynnä leikkiä ja tanssia. Kekriin on liittynyt myös vapaapäiviä ja vierailuja kotona, mikä on osittain lisännyt juhlan iloista tunnelmaa. Kristinuskon saavuttua Suomeen kekrin juhliminen väheni, sillä juhla oli pakanallinen. Kirkon julistettua kekrin vieton pannaan sitä juhlittiin vielä jonkun verran, mutta lopulta kekriperinteen mursi teollistuminen ja Suomen kaupungistuminen. Kekristä suomalaiset ovat kuitenkin ujuttaneet tapoja esimerkiksi joulun viettoon sekä Halloween-juhlaan.